Jokaisella on varmasti se yksi lempparein koru. Omani sain muutama vuosi sitten 20-vuotislahjaksi äidiltäni. Hopeisen ohuen ketjun ja riipuksen rahallinen arvo ei ole mainittava, mutta tunnearvo korvaamaton. Harmitti todella, kun luulin hukanneeni tämän edellisen muuton yhteydessä. Lopulta se löytyi kuitenkin meikkipussini pohjalta ja on siitä asti ollut kaulassani yötä päivää.
2 kommenttia:
Sain alakoulussa muistaakseni isovanhemmiltani(vai kummeilta?) lahjaksi kultaisen delfiinikorun, koska pidin delfiineistä kovasti silloin ja olin delfiiniaiheista korua toivonut. Viime vuoden loppupuolella muistin sen yhtäkkiä, mutta olinpaikasta ei ollut tietoakaan. Jonkin ajan kuluttua menin muista syistä kaivelemaan laatikoitani varastossa, ja sieltähän se koru löytyi helpotuksekseni turvassa rasiassaan. :)
Suvi: rakkaiden korujen hukkaaminen / rikkoontuminen on aina tosi harmillista ! Kivaa, että sunkin koru löytyi. :)
Lähetä kommentti