maanantai 31. tammikuuta 2011

my little pony

Jokaisella on varmasti se yksi lempparein koru. Omani sain muutama vuosi sitten 20-vuotislahjaksi äidiltäni. Hopeisen ohuen ketjun ja riipuksen rahallinen arvo ei ole mainittava, mutta tunnearvo korvaamaton. Harmitti todella, kun luulin hukanneeni tämän edellisen muuton yhteydessä. Lopulta se löytyi kuitenkin meikkipussini pohjalta ja on siitä asti ollut kaulassani yötä päivää.


kotoota kouluun ja koulust kotiin.

Aion olla nyt supertylsä, ja blogata papereiden järjestelemisestä. Ketä kiinnostaa? Jep niinpä, ihansamasilti.

Osaan olla todella epäjärjestelmällinen, enkä juurikaan välitä pienestä sotkusta tai kaaoksesta (terkut vaan eksälle, jonka kanssa asuin saman katon alla). Kuitenkin, jos jotain inhoan niin sekaisin olevia koulumonisteita, joita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa löytämättä välttämättä silti juuri sitä oikeaa, jota oli hakemassa. Vielä tunti sitten tämän jakson monisteongelmani näytti tältä.



Olen jo muutaman viikon tuskaillut, kun kaikki monisteet ja ompelukurssin  harjoitustilkut  ovat  yhdessä ja samassa kulmalukkokansiossa tai ihan vaan laukun pohjalla pyörimässä. Eilen lompakosta kuitteja karsiessani hoksasin joululahjaksi saadun kirjakaupan lahjakortin, josta oli vielä hieman vajaa parikymppiä käyttämättä. Ja eikun tänään koulun jälkeen mappiostoksille, kun ryhmänohjaajan tuntikin oli sopivasti peruttu.

Mukaan tarttui huikeat viisi mappia ja muovitaskuja, eikä lahjakortti tullut vieläkään kokonaan käytetyksi !


Näyttää huomattavasti paremmalle, eikö ?

Tämän rei'itys-, järjestely- ja mapitusurakan jälkeen jäi vielä kaksi kansiota odottamaan tulevia kursseja, ja ajankohtaiset monisteet ovat nyt siististi säilössä ja niiden mukana kuljettaminen käy huomattavasti helpommin, kun voi vain napata oikean kansion hyllystä aamulla laukkuun.

Mutta mitä kansiot sitten pitävät sisällään ?


Aluksi käsittämättömiltä tuntuneita ohjepiirroksia auttamaan selviämisestä saumureiden ihmeellisessä maailmassa...

lindausharjoituksia...

kurssin tavoitteita...

ristinollaa tekstiiliopiskelijan tapaan...

tietokoneharjoituksia värin vaikutuksista...

sekä edellisen kurssin kudontaluonnoksia.

Tuskailtuani viikonlopun tekemättömyyden kanssa, on nyt hyvä olo, kun on saanut edes jotain aikaan. Huomisaamuna varmasti myös onnittelen itseäni, kun ei tarvitse pyydystää luonnoksia lattialta, ohjemonisteita toisesta laukusta ja sidosopin harjoituksia ties mistä.

Tästä energiapiikistä huolimatta bloggaaja on edelleen ärtynyt, stressaantunut ja väsynyt. Tulis jo kesä.


sunnuntai 30. tammikuuta 2011

tunneksä sen, kulttuuri ?

Huhhei. Blogi koki pienoisen välikuoleman. Kuluneen viikon aikana stressitaso on huidellut jossain todella korkealla, ja lykkäsipä se vielä viikonlopun ratoksi pienen kuumeilunkin.

Kirjoittelin aiemmin aikeistani mennä katsastamaan Salon kulttuurivuoden avausta. Guerrilla-kulkueen missasin täysin, sillä keli oli tuolloin aivan karmea ja normaalisti parikymmenminuuttiseen matkaan kului lähes tuplamäärä aikaa. Tulikansan show oli kuitenkin vaikuttava ja miellytti ainakin minua. Eihän tämä luonnollisesti Turun avaukselle vertoja vetänyt, mutta pikkukaupungissa pikkukaupungin tapaan.

Salo 2011, kulttuurivuoden avaus - Tulikansa

Lumipyryntäyteinen ilma, pakkanen ja noin vartin odottelu puheiden ja loppushown välillä karkotti ihmisiä melko lailla paikalta, mutta torilla olleen tilaisuuden alussa porukkaa oli paikalla yllättävänkin paljon. Toivottavasti myös loppuvuoden tapahtumat jaksavat kiinnostaa kaupunkilaisia - tietysti etenkin tekstiilin kuukausi syyskuussa...

Salo 2011, kulttuurivuoden avaus - Tulikansa

Olisin lisännyt tähän videon Tulikansasta, mutta blogger ei nyt jostain syystä suostu yhteistyöhön. Katsotaan, josko myöhemmin onnistuisi !

Stressitasoa on saatu nyt hilattua hieman alemmas, kun oma, nimenomaan syyskuulle sijoittuva, kulttuurivuoteen liittyvä panostus on saatu ajatuksen tasolta oikeaksi projektiksi, joka on enää "vain" lopullista materiaalivalintaa ja toteutusta vailla. Tiedän kyllä repiväni vielä monesti hiuksia tämän projektin kanssa, mutta toivottavasti se on sen arvoista.

Tutustukaahan etenkin lähistöllä asuvat kulttuurivuoden aikana oleviin tapahtumiin. Lisätietoja kaupungin omilta sivuilta, Salo 2011.

lauantai 22. tammikuuta 2011

mattotehtailua

Pyrin tuossa taannoin joulun alla panostamaan itsetehtyihin lahjoihin, ja äidin sekä tädin paketteihin päätyikin itse virkatut matot. Trikookudetta, suuri virkkuukoukku (nro 9) - ja voilà !



Kuvissa oleva, äidilleni tehty petroolinsininen matto on kooltaan noin 80cm x 70cm. En ole tehnyt sitä minkään valmiin mallin mukaan, vaan työstänyt virkatessa ja katsonut mikä näyttäisi hyvältä. Matto on kauttaaltaan tehty pitkillä pylväillä lukuunottamatta aukkokohdissa hyödynnettyjä ketjusilmukoita.



Lahjat tuntuivat olevan varsin mieluisat, ja ovat jo päässeet todistetusti käyttöönkin. Myös siskolle nimipäivälahjaksi virkkaamani pyöreä punainen "pitsiliinan" näköinen matto toimitti joulun aikoihin kuusenalusmaton virkaa.



sunnuntai 16. tammikuuta 2011

helyjä ja sotamiehiä

Siskon nuorin lapsi, mun kummityttö tuli tänään hoitoon muutamaksi tunniksi, ja ojensi ensimmäisenä kuoren, jonka päällä oli mun nimi ja hevostarroja. Aww. Kuoresta paljastui ihan mun näköinen ja värinen rannekoru.



Tämä ei nyt ehkä ole mun valinta seuraaviin juhliin, mutta pakkohan tuo on muistaa ranteeseen napata seuraavalla kerralla, kun lähtee siskolle kyläilemään. Ja onhan se nyt aika aww ja herttaista, että saa tällaisia. Nimimerkki hello there, vauvakuume.

Kouluprojektin vuoksi kaivoin esille vanhoja valokuvia tätini arkistoista, ja olenkin nyt muutaman päivän ihastellut ja käynyt niitä läpi yrittäen selvitellä, keitä missäkin kuvassa on. Huonolta näyttää tunnistelun suhteen, mutta monia ideoita näiden varalle on jo syntynyt. Mikäli saan kelloideani suunnittelun tasolta toteutukseen saakka, lupaan esitellä lopputuloksen täällä. Ainakin mun päässä se näyttää kerrassaan vastustamattoman upealta, saa nähdä sitten...



Erityisen mieltynyt olen näihin vanhoihin sota-/sotilas-aiheisiin kuviin. Meidän omissa arkistoissa niitä on harmittavan vähän. Mikäli lukijoilta löytyy albumeista jotain tällaisia, ja olisitte valmiit niistä luopumaan, niin ilmoitelkaahan kommenttilootaan !

Eilen käväisin jäätymässä Aurajoen rannassa kulttuuripääkaupunkivuoden avauksen vuoksi, ja tänään vuorossa olisi Salon vastine kulkueineen ja esityksineen. Tällä kertaa taidan pukeutua toppahousuihin, jotka eilen pohdinnan tuloksena jätin kotiin sillä verukkeella, että oon koko viikon selvinnyt koulumatkoistakin ilman. Niin, pakkastakin on viikolla ollut huomattavasti vähemmän - tämän faktan jätin täysin huomiotta...
Palaillaan kuvamateriaalin kera, mikäli sellaista saan napattua !

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

ahkera opiskelija, jeah.

Tänään pyhitin loppuillan kouluasioille, pitkästä aikaa. Todella kaivattua miltei kolmen viikon loman jälkeen, mutta katsotaan nyt, kauanko innostus kestää. En ihmettelisi, vaikka jo viikon kuluttua kaipaisin jälleen lomaa.

Taustalla näkyvän aivan tavallisen Läkerol-rasian hieman epätavallinen sisältö.

Tein koulun jälkeen hieman hankintoja maanantaina alkanutta sisustusompelu-kurssia varten, sekä ylipäätään tulevaisuutta ajatellen. Sormustin on isoäitini peruja ja löytyi äidin ompelutarvikelaatikkoa penkomalla, samoin kuin hakaneulat ja suuri parsinneula. Tylppäkärkisiä parsinneuloja löytyi omasta takaa jo muutama, sillä niitä vaadittiin viime jakson neuleen tekoon. Lisäksi rasiani pitää sisällään upouuden silmäneulasetin - viisikymmentä hieman erilaista ! Saattaa siinä toki muutamia samanlaisiakin olla, mutta näiden pitäisi riittää joksikin aikaa, eikä valinnanvarastakaan pitäisi tulla puutetta. Setti sisälsi myös tuon nerokkaan apuvälineen, jonka kanssa langan saa neulansilmään ilman tihrustamista ja hermojen menettämistä.

Pohdin jonkin aikaa mihin saisin nämä säilöön, etteivät huku ensimmäisten muutaman viikon aikana, ja muistin laukun pohjalle jääneen Läkerol-rasian - kuin tehty juuri näiden säilytykseen !




Lisäksi ostin aivan tavallisia nuppineuloja, lasisilla nupeilla ja ilman. Näille pitäisi askarrellapaskarrella jonkinlainen kiva neulatyyny, johon neuloja on helppo kerätä työn lomassa. Muutoin aion kyllä säilyttää neulojani näissä kätevissä rasioissa niin kauan kuin kannet kestävät tiiviinä kiinni.

Tänään tiistaina meillä alkoi kudonnan jakso, jonka aikana on tarkoitus aloittaa maton valmistus. Kurssi alkaa tuotesuunnittelulla, ja aivan ensimmäisenä tehtävänä olikin luoda planssi/tyylikortti tuotteen kohderyhmää silmälläpitäen. En ole aivan tyytyväinen omaani, sillä en löytänyt kuvia, joista olisi välittynyt juuri täsmälleen mielessäni oleva tunnelma ja persoona, mutta eiköhän planssistani melko hyvän kuvan kuitenkin saa.

Leikkaa, liimaa, askartele.


Haaveissa olisi matto mahdollisimman ekologisista materiaaleista maanläheisellä värimaailmalla, mutta katsotaan nyt, katsotaan nyt. Valmiita tuotteita olisi tarkoitus tarjota Turku 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki -näyttelyihin, joten jollain tapaa olisi erotuttava edukseen muista jäädäkseen raadin mieleen.

Muistakaahan muuten kulttuuripääkaupunkivuoden avajaiset ensi lauantaina 15.01.2011, lisätietoja päivän ohjelmasta löytyy hieman ylempänä olevasta linkistä. Itse ajattelin mennä tapahtumia kaupungille seuraamaan, kun olen joka tapauksessa Turkuun päin suuntaamassa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo

Irwin toimii aina, eikö niin.

Kirjoitin aiemmin harmittamaan jääneistä samettifarkuista. Ei siis auttanut muu kuin perjantain ratoksi huristella kaupunkiin huikeita bensahintoja ja lumipyryä uhmaten.



Ja aivan, kuten kuvasta näkyy, yksien sammarien sijaan mukaan tarttui kahdet. Ruskeat ja tummanharmaat. Yli puoli vuotta kestäneen farkkuleggingsikauden jälkeen alkaa todella kaipaamaan päälle jotain rennompaa ja mikäpä olisikaan soveltuvampi valinta kuin lökösammarit. Olen myös selvästi sisäistänyt muotiblogeja ahkerasti lukeneena tämän paljon puhutun kuvissa venkoilun. Poseerausasento ei ollut mitenkään suunniteltu, uskottehan ?

Samettifarkut tulevat todennäköisesti viihtymään päälläni kyllästymiseen (tai puhkikulumiseen) asti. Viikonlopun aikana olen jo ehtinyt toteamaan niiden sopivan niin neuleiden kuin t-paitojenkin seuraan vallan mainiosti. Huomasin myös, että vaatekaappini oikeastaan ainoa väripilkku on kuin tehty käytettäväksi näiden kanssa.

Raise your voice louder louder louder !

Moniko uskoisi ilman kuvamateriaalia, että kaapistani löytyy oranssi t-paita ?

Tänään on viimeinen lomapäivä, ja huomenna pitäisi palata takaisin opiskelujen pariin uuden jakson ja muun muassa sisustusompelu-kurssin myötä. Mulla on kuitenkin täysin loma-mood vielä päällä, sillä herääminen venyi tänäänkin puhelimen vaativista herätysmuistutuksista huolimatta kahteen iltapäivällä, enkä senkään jälkeen ole saanut mitään aikaiseksi. Ehkä ihan hyvä, että koulun myötä palaa edes jonkinlainen päivärytmi arkiin...

torstai 6. tammikuuta 2011

like a candle in the wind.

Tuossa joulun alla polttelin lipaston päällä kynttilää samalla kun datailin selin siihen nähden. Jossain vaiheessa mietin, että on hieman outo haju, mutta en kiinnittänyt asiaan enempää huomiota. Tajusin yhteyden vasta haettuani kahvia ja vilkaistuani kynttilään päin.

Kyllä mä oikeasti pyyhin pölyt ennen joulua. Tää nyt vaan huijaa tää kuva.

En tiedä miksi, mutta kynttilän sydänlanka oli valahtanut aivan pohjalle noin tunnin-parin palamisen jälkeen, ja steariinit levinneet asettina olleelle lautaselle. Luojan kiitos kynttilän alla oli nimenomaan tuo hieman suurempi lautanen, jossa on reunat. Lipasto on isänisäni aikoinaan tekemä, enkä ole ajatellut luopua siitä vielä aikoihin.

Fiksuna tyttönä lähetin tämän kuvan firmalle, joka kynttilän on valmistanut ilman mitään sen suurempia odotuksia. No okei, kynttilä maksoi nelisen euroa ja vähän kyllä pihinä opiskelijana oli mielessä, että josko korvaisivat uudella tuotteella.

Muutama päivä sitten ovelle koputettiin puoliltapäivin, kun olin juuri tullut suihkusta, eli toisinsanoen hiukset märkänä takkukasana ja yöpaidassa sekä virttyneessä neuleessa. Postinkantajahan se siellä, pyysi kuittauksen pakettikorttiin, ojensi laatikon sekä muut postit ja toivotteli hyvät päivänjatkot. Pienestä pahvilaatikosta paljastui seuraavaa:


Korvaukseksi yhdestä kynttilästä siis huikeat kolme kynttilää ! Olenpa vielä hypistellyt kynttilähyllyllä tuota lasista. Ko. kippo on todella paksua lasia, ja aionkin käyttää sitä tuikkualustana, jahka saan alkuperäisen sisällön ensin poltettua pois.

Mutta siis hei pointti - ihan huippua, Finnmari !

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

boom bang bang.

Mulle tuli tänään päätös opintotuen korotuksesta. Korotettu tuki oli maksettu tilille eilen, joten se oli hyvä syy lähteä katselemaan alennusmyyntien tarjontaa uudemman kerran. H&M'llä sovitin varmaan kahtakymmentä eri vaatekappaletta, mutta mikään ei kuitenkaan päätynyt kassalle asti. Tummanruskeat sammarifarkut tosin jäi mieleen kummittelemaan - voi olla että joudun huomenna tai perjantaina ajelemaan vielä uudemman kerran kaupunkiin... En tiedä tuleeko kesää ilman sammareita.

Jotain kuitenkin ostin. Sain joululahjaksi 50 euron arvoisen lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan, ja päätin käyttää sen, jos jotain ostamisen arvoista löytyy - mitään erityistä ei siis ollut mielessä. Heti kauppaan astuessani ovien vieressä oli uutuuskirjoja, joiden joukossa Matti Larjavaaran Ketunmorsian.


Valloittavan ihanat kannet, eikö !

"Ketunmorsian on kujeileva rakkaustarina, sukellus kirjallisuudentutkimuksen kiehtovaan maailmaan ja kirjallisen luomisen ihmeeseen." - Kirjan takakansi

Kuulette tästä mahdollisesti lisää.
Lisäksi mukaan tarttui kaksi eläinkuosisilla kansilla varustettua muistikirjaa. Mielestäni kannet ovat valloittavan ihanat ! Ostin jo aiemmin A4-kokoisen kirjasen punaisilla lintukansilla avuksi pääsykoemuistiinpanojen tekoon, nämä nyt ostetut ovat A5-kokoisia. Vain kolme euroa kappale !

Huikean yllättävä värimaailma...

Ennen kotiinlähtöä poikkesin vielä Citymarketissa, josta viimein tarttui jotain rättiäkin matkaan. Hullaannuin alusvaateosastolla, sillä... Kalsarit oli tarjouksessa ! Kyllä. Kahdet naisten pitkikset kympillä oli niin tyrmäävä tarjous, etten kerrassaan millään kyennyt ohittamaan sitä. Samassa välikössä oli myös polyesterisiä urheilukerrastoja kympillä. Auttaisikohan tämä pysymään vielä lämpimämpänä ratsastaessa ja tallilla ylipäätään ? Huomenna se nähdään.

PS, ette kyllä ikinä arvaa, mistä otsikko on peräisin !

tiistai 4. tammikuuta 2011

must on tullu... hevoshullu !

Meidän perhe taisi tänä aamuna saada uuden hevosiin pimahtaneen, kun Ilmari bongasi mun hetkeksi lattialle laskemani tallitakin. Voi sitä riemua. Oli kiire, mutten olisi millään hennonnut ottaa takkia pojalta pois. Oi meidän pientä. Toivottavasti saatte jotain selvää, jäi melko tummasävyiseksi ajankohdan ja kuvauspaikan vuoksi.


video

tänä viikonloppuna alkaa festarikausi !

No ei se oikeasti ihan vielä ala - vaikka soisinkin niin olevan.
Olen ollut hereillä maanantaista klo 14:00. Kello on nyt tasan 8:00 tiistai-aamuna. Ei nukuta, ei. Kesä ja festarit on vallanneet mun ajatukset. Miksei voisi aina olla helteet, aurinko, meri ja Ruisrock. Mulle kelpais, entä teille ?

Herra Ylppö & Ihmiset, RUISROCK 2010

Vaikuttavin festarimuisto on vuodelta 2009. Turkulainen, upea, maailman paras The Crash soitti vihoviimeisen keikkansa Ruisrockin rantalavalla. Vietin keikan rantaviivan tuntumassa silloisen poikaystäväni seurassa nyyhkien salaa aurinkolasien takana. Viimeisten tahtien lähetessä vääjäämättä oli tunnelma käsinkosketeltavan lämmin ja liikuttava. Ihana Teemu Brunila, ihana. Hurjan kaunis Sugared täydensi vihoviimeisen setin ainakin minun mielestäni juuri niin täydelliseksi kuin vain on mahdollista. Saisinko tämän fiiliksen vielä joskus takaisin, jooko ?

Kuvat keikalta ovat harmittavan huonolaatuisia, välimatkaa lavalle kun oli melko paljon ja kädetkin saattoivat hieman täristä. Miksiköhän.

The Crash, jäähyväiset, RUISROCK 2009

The Crash, jäähyväiset, RUISROCK 2009

Saataisiinkohan ensi kesänä vaikka Porcupine Tree tai Placebo jälleen Suomeen ? Näiden takia saattaisin hairahtaa muuallekin, kuin Ruissaloon. Kotimaisista kelpaisi katsella vaikka mitä, en edes lähde erittelemään sen tarkemmin. Samuli Putro, Raappana ja Egotrippi ois kuitenkin aika kovia.

maanantai 3. tammikuuta 2011

angels from my hoods

maapallo on liikkuva asia
kuninkaan musiikin soittorasia
kivitän taloasi, vaik se lasia
älä tuupi mua, mä hengaan reunalla

RAAPPANA - MAAPALLO





Grayscale.

Gray is the new black.

Rakastan harmaata. Vaaleanharmaata, keskiharmaata, tummanharmaata, savunharmaata. Kaikkea harmaata. Väitän myös pukeutuvani nykyään värikkäämmin kuin ennen. Ennen pukeuduin pääosin mustiin vaatteisiin, nyt mulla on myös harmaita ! Huikeeta hei.


Tämä H&M Sportin kollaripaita löytyi alennuksista, enkä yksinkertaisesti voinut jättää seitsemän (7) euron hintalappua kantavaa pehmoista paitaa rekkiin. Alkuperäinen hinta taisi olla 19,90e, mutten nyt mene tästä aivan takuuseen. Ehkei sillä ole suurta merkitystä.

Päätin, että jos paidalle ei muutoin tunnu löytyvän käyttöä, se menee kyllä keväästä alkusyksyyn tallilla. Helppo materiaali pestä ja tarpeen ohut pidettäväksi aurinkoisinakin päivinä suojaamaan ötököiltä ja paisteelta. Olen huomannut kantaneeni viime aikoina kassalle huomattavan paljon vaatteita sillä verukkeella, että "kyllä se sitten tallilla ainakin tulee käytettyä". Todellisuudessa mulla on kuitenkin aina tallilla päällä ratsastushousut, Lapkon huppari ja fleecetakki. Että se siitä sitten.


Viime viikolla osuimme äidin kanssa ruokakauppakäynnin yhteydessä lankahyllylle, ja pyysin äitiä tekemään mulle uudet harmaat villasukat, edellisiä on paikattu jo turhankin moneen kertaan. Ja sitäpaitsi, edelliset sukat on työkaverilta ostetut. Ihan eri asia, kuin äitin tekemät !

Ostettiin vaalein harmaista seiskaveikoista ja multa löytyi jo valmiiksi ylijäämäkerä metsänvihreää seiskaveikkaa raidoiksi varsiin. Taas pysyy jalat lämpimänä, kiitos äiti ♥.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

well hello, who are u ?

Moi mä oon Miia.
Asun Saloon muutama vuosi sitten liittyneessä pikkukylässä ja opiskelen sisustustekstiiliartesaaniksi. Rakastan seitsemänkuista kisupoika Ilmaria, suomenhevostamma Aurorea, reggaeta, hippipoikia, hämyisiä klubeja ja syysiltoja.

Yritän epätoivoisesti löytää inspiraatiota aloittaa lukeminen poliittisen historian pääsykokeisiin sekä panostaa mahdollisimman täysillä nykyiseen koulutukseen. Yleensä kuitenkin innostavampaa on lähteä tallille tai lenkille, leikkiä kissan kanssa, uppoutua johonkin hömppäromaaniin tai kuluttaa illat musiikkikeikoilla ja seuraavat päivät siitä toipumiseen. Kyllä mä vielä saan aikaan.

Maailman suloisin Ilmari ♥


Klubien ja reggaebailujen lisäksi olen kuin kotonani kesäisillä rokkifestareilla. Ruisrock on nähty 2002 lähtien joka vuosi, ja joinain vuosina on tullut hairahdettua myös esimerkiksi Ankkarockiin ja Provinssirockiin. Jos mulla olisi ylenmäärin rahaa, en varmasti iltaisin muuta tekisikään, kuin kiertäisin lähialueen keikkapaikkoja.

Voisin kertoa vaikka ja mitä, mutten kerro.
Tervetuloa tutustumaan minuun ja elämääni.