No maailmanmestaruushan sieltä tuli ! Hui hurjaa. Huikea juhliminen alkoi perjantain kolmannentoista päivän Venäjä-voitosta ja jatkui sunnuntain mestaruusjuhlien jälkeen maanantaina toritapaamisella sekä siitä vielä melkein viikon eteenpäin. Viime viikon keskiviikkona kun menin kouluun, luokkakaveri kysyi, että oliko se nyt oikeasti mulle niin suuri juttu, "luulin että seuraat vaan silleen sivusilmällä".
Kyllä se kuulkaa oli. Ja on. Olen seurannut jääkiekkoa useamman vuoden ja elänyt suurella sydämellä mukana etenkin MM-kilpailuissa. Tämän vuotista loppuottelua olimme Saiman kanssa seuraamassa Klubilla monen muun turkulaisen kanssa, ja oivoi sitä riemua ensimmäisen Suomen maalin jälkeen ja etenkin kolmannen erän lopulla. Viimeisiä maaleja en edes nähnyt, mutta edessä olevien tyyppien riemusta tiesi, että niitä tuli. En vaihtaisi sen illan fiilistä mihinkään.
Ottelun jälkeinen yö meni torilla, seuraava päivä meni torilla ja myös viime perjantai meni torilla "Kapteeni Koivun kansanjuhlan" merkeissä. Onneksi kukaan ei pysty mistään laskemaan, monestiko täällä on oltu vähä jäissä pienissä häissä tai pojan kanssa saunomassa...
Kiitos joukkue, kiitos Suomi !
Ei lisättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti