olen onnellinen, mitä sä luulit.

No Shame iskee taas kovempaa kuin pitkiin aikoihin. Saisko kesälle keikan Turkuun, oke ?

Bändin keikoilla on tullut juostua Salossa, Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Ankkarokissa - ainakin. Kahdenkaan käden sormet eivät taida enää riittää osoittamaan kertojen lukumäärää. Olen niitä ihmisiä, jotka laittavat keikkaliput budjetissa tarvittaessa ruokaostosten edelle, sillä kyllähän kaurapuurollakin elää. Saan huomattavasti suurempaa nautintoa livemusiikista kuin ruuasta, ehh.

lukijat hei.

Julkisesti lukijoiksi ilmoittautuneita on tällä hetkellä kuusi, mutta tiedän, että teitä on siellä ruudun toisella puolen enemmänkin. Nyt olisikin teidän aikanne aktivoitua ja vaikuttaa. 

Esittäkää kommenttilaatikkoon kysymyksiä, postaustoiveita, mitä tahansa mieleen tulee. Toivoisin jokaiselta tämän lukevalta jonkinlaista kommenttia, kirjoittakaa vaikka vain moi, jos ette muuta keksi. Mahdolliset postaustoiveet pyrin toteuttamaan parhaani mukaan ja kysymyksiin vastailen kyllä, kunhan ei ihan henkilökohtaisuuksiin mennä.

Kommentteja odotellen !

Nurinperinpäin.

Ostin housut. Ne on kivat. Niissä on vaan yksi mutta. Vetoketju ja nappi on sijoitettu selkäpuolelle. Voi taivas, että tuskailin aamulla napin kanssa ja olin jo miltei valmis luovuttamaan, kunnes lopulta sain sen kiinni. Kirosin selkäpuolen kiinnityksen jonnekin todella alhaiseen paikkaan, mutta nyt olen valmis syömään sanani - vai kuuluisiko sanoa ajatukseni.

Uutuudenkarheiden pöksyjen hieman pehmettyä käytössä, totesin kiinnityssysteemin olevan sittenkin aika hieno keksintö. Housut istuvat takapuolesta ja selästä napakasti, eikä napin kiinnisaantikaan teetä enää kovin suuria hankaluuksia.

Pitäisiköhän tilata toiset ?

Ilmari ♥

Viikonloppuna kävin moikkaamassa Ilmaria vanhempien luona, ja hengattiin aurinkoisella kalliolla ♥.

Se on jo ihan iso poika ! Vaikka äiti alunperin toivoikin harmaata tyttökissaa, ei kukaan meistä enää vaihtaisi Ilmaria yhteenkään toiseen. Pelokkaasta pennusta on tullut ihana, fiksu ja seurallinen melkein-aikuinen.

Lopulta oli pakko siirtyä sisälle jäähdyttelemään - joskin poika haki sielläkin kyllä aurinkopaikan. 

Taivas varjele mitä sieltä tulee !

No maailmanmestaruushan sieltä tuli ! Hui hurjaa. Huikea juhliminen alkoi perjantain kolmannentoista päivän Venäjä-voitosta ja jatkui sunnuntain mestaruusjuhlien jälkeen maanantaina toritapaamisella sekä siitä vielä melkein viikon eteenpäin. Viime viikon keskiviikkona kun menin kouluun, luokkakaveri kysyi, että oliko se nyt oikeasti mulle niin suuri juttu, "luulin että seuraat vaan silleen sivusilmällä".

Kyllä se kuulkaa oli. Ja on. Olen seurannut jääkiekkoa useamman vuoden ja elänyt suurella sydämellä mukana etenkin MM-kilpailuissa. Tämän vuotista loppuottelua olimme Saiman kanssa seuraamassa Klubilla monen muun turkulaisen kanssa, ja oivoi sitä riemua ensimmäisen Suomen maalin jälkeen ja etenkin kolmannen erän lopulla. Viimeisiä maaleja en edes nähnyt, mutta edessä olevien tyyppien riemusta tiesi, että niitä tuli. En vaihtaisi sen illan fiilistä mihinkään.

Ottelun jälkeinen yö meni torilla, seuraava päivä meni torilla ja myös viime perjantai meni torilla "Kapteeni Koivun kansanjuhlan" merkeissä. Onneksi kukaan ei pysty mistään laskemaan, monestiko täällä on oltu vähä jäissä pienissä häissä tai pojan kanssa saunomassa...

Kiitos joukkue, kiitos Suomi !

Ei lisättävää.

koska mun koti on ihana.

Isän tekemä pöytä on parasta maailmassa, mutta en varmasti kanna sitä enää yhteenkään kämppään. Ellei se mahdu hissiin. Voitte vaan kuvitella paljonko tuo painaa, kun sen kantaa seitsemänteen kerrokseen...

Stockan ruokaohjemagneetit, jotka valitsin aikoinaan täysin värin mukaan. Hei ihan sama mitä siinä lukee, se on kauniin värinen ! Välissä olevat tekstit sen sijaan ovat eksyneet jääkaapin oveen nimenomaan siksi, mitä ne pitävät sisällään. Viisaita elämänohjeita on aina hyvä olla, eikö.

Kaikista ihaninta on kuitenkin avonainen ikkuna ja sen takana vihertävät puut ! Vaikka yksityiselämässä hieman myrskyää, luonto kukoistaa ja kohta on kesä - ei siis haittaa !

Huomiseksi on varattu kunnon kisaeväät. Kohta pitää väsätä hieman sinivalkeaa kynsiin, kun vaatevarastolla ei onnistu värin tunnustaminen. Kaveri ilmoitti tulevansa suoraan töistä pitämään kisastudiota pronssipelin ajaksi ja no, loppupeli - torilla tavataan, kaverit !

green is the new black.

Nyt se tuli tehtyä, vihdoin !

Kevät on varmasti täällä

Pitkäkoipiset, hontelot ja mahdottoman uteliaat silkkiturpaiset kaverit ovat varma kevään merkki. Osuin tallille ratsastamaan vain kuusi tuntia kevään toisen varsan syntymän jälkeen, mahdottoman suloinen pieni hevosenalku. Ensimmäinen varsa on ihan iso poika jo, onhan se sentään kaksi viikkoa vanha.

Voi elämän ihmettä !
Tämän myötä ihanaa äitienpäivää kaikille asianosaisille. Frillakin selvästi putkautti esikoisensa maailmaan juuri sopivasti äitienpäivän kynnyksellä päästäkseen ottamaan ilon irti heti samantien - Lotalle pienokainen on jo toinen.

ori, synt. 22.04.2011

ori, synt. 07.05.2011

olen hippityttö -42, enkä maailman paremmaks ole nähnyt muuttuneen

Sormus, Lindex

uus lemppari !

this time for Africa !

kuva Kiasma-lehden kannesta

Perjantaina suuntasimme kouluretkelle Helsinkiin määränpäänä Kiasma ja ARS 11-näyttely. Suora lainaus Kiasman sivuilta: "ARS 11 käsittelee Afrikkaa nykytaiteessa. Näyttelyn teemat ovat globaaleja, meitä kaikkia koskevia asioita. Muistaminen, mieleen palauttaminen ja eri historioiden sekä aikakerrostumien yhtäaikainen läsnäolo kuvaa monen ARS 11 -taiteilijan teosten lähtökohtia." 

Näyttely on esillä 27. päivä marraskuuta asti, käykää ihmeessä katsomassa.

Minuun suurimman vaikutuksen tekivät tanskalaisen Ditte Haarløv Johnsenin valokuvat. Näyttelyssä oli esillä otteita taiteilijan kokoelmasta Maputon päiväkirja. Ditteen ja hänen töihinsä voi tutustua naisen kotisivuilla, joilta löytyy myös kyseinen kokoelma melkein kokonaisuudessaan. Värivalokuvasarjaan kuuluu 47 osaa, joista sivuilla on esillä 35 kappaletta.

Ditte Haarløv Johnsen, Maputon päiväkirja / Maputo Diary 2000-2009 (klikkaa isommaksi !)

kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Petri Virtanen

Kiasmassa sai helposti kulumaan yli pari tuntia, minkä jälkeen pidimme eväsbreikin postitalon portailla ja suuntasimme tutkimaan muutamaa läheltä löytynyttä kirpputoria. Lopulta terassikausikin tuli korkattua hyvässä seurassa ennen takaisin kotoisaan Turkuun junailua.

Reissulta ei tarttunut mukaan monista kirppiksellä huokailuja aiheuttaneista ihanuuksista huolimatta kuin Kiasman kangaskassi, joka sekin lähinnä "pakon edessä". Tavarat eivät enää mahtuneet mukanaolleeseen laukkuun, joten lisätilaa oli saatava - ja onhan tuo valkopinkki kassi melkoisen piristävä.

PS, lupaan etten enää päästä Kiasma-vierailujen välejä venähtämään useampiin vuosiin. On se ihana.

Take my breath away

Ystävältä tuparilahjaksi saadut kukat ovat saaneet kauniiden suojaruukkujen lisäksi viimein myös uudet mullat. Yhden kolmesta onnistuin kuihduttamaan jo ennen multienvaihtoa, mutta kaksi muuta porskuttaa toistaiseksi hengissä - saa nähdä kuinka kauan.

Kehystetty Pariisin Kevät muutti jokin aika sitten "makuuhuoneen" puolelta "keittiöön" ja sai seurakseen toisen samankaltaisen. Vaikka nuo nykyisellään sointuvat varsin mainiosti toisiinsa ja muutoinkin kuvien värisävyt tummanruskeisiin kehyksiin, olen ajatellut ainakin toiseen vaihtaa jonkin toisen kuvan. Pitäisi tuo alempi PK-kuvakin teettää ihan oikeaksi valokuvaksi, nykyinen kun on tulostettu tavalliselle paperille kotitulostimella, eikä laatu näinollen ole sieltä kaikkein parhaimmasta päästä. Jahka pääsen kesän tullen kuvailemaan enemmän tuon filmijärkkärin kanssa, tulee varmasti löytymään enemmän kuvavaihtoehtoja esillepanoon.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa koulun valokuvausstudion puitteita, kun nappasin luokkakaverin matosta muutaman tuotekuvan. Vielä on harjoittelemista studio-olosuhteissa, etenkin valon asettelu ja kuvakulmat kaipaavat vielä viilaamista, mutta ihan kelvollista tulosta saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Koulun jälkeen toteutin jo jonkin aikaa suunnitelmissa olleen "sisustusprojektin" vierailemalla Kuismassa. Mukaan tarttui sisustustarra, joka kustansi vain vaivaisen vitosen. Täytyy melkein mennä ostamaan vielä toinen samanmoinen varastoon, tuota on nimittäin melko hankala irroittaa siististi ja etenkin kiinnittää uudelleen, vaikka se teoriassa mahdollista onkin.

Pakkauksessa tarra oli sommiteltu kiinnitettäväksi kahteen riviin, mutta itse saksin sitä hieman eri muotoon. Kiinnittäminen oli myös huomattavasti helpompaa pienissä pätkissä kuin koko tarra kerrallaan. Sisustustarrat ovat oivia piristys- ja personointikeinoja vuokrakämppiinkin maalatuille pinnoille - ne irtoavat jälkiä jättämättä.

Ylemmästä tarrakuvasta käy näppärästi ilmi myös seuraavien parin viikon iltaohjelma - MM-jääkiekkoa, voi rakkaus ! Suomen pelien katsominen ei riitä, vaan kaikki televisioitavat ottelut on tietysti pyrittävä näkemään. Onneksi MM-kisat ovat vain kerran vuodessa.

bara vatten hela natten.

Vapun kuvasaldo jäi melko vähäiseksi, sillä puhtaasti turvallisuussyistä kamera jäi kotiin odottelemaan selvempiä aikoja. Lauantaina kävi muutamia sukulaisia nimipäiväkahveilla, ja sisko toi ihanan valkovuokkokimpun. Täällä kaupungin pölyssä ei ole juuri valkovuokkoja näkynyt.

Ilta kului yläaste- ja lukiokaverin kanssa. Ohjelmaan kuului viiniä viihtyisän kerrostalokaksion lattialla istuen, parvekkeella paleltumista upeita Mikaelinkirkko-maisemia ihaillen, Lyniin jonottamista ja lopulta Gracelandissa hengaamista ennen kotiinpaluuta. Kotona minua viihdyttivät vielä erinäiset varsin sekavat vastaanotetut humalaiset soitot, joista tulee riittämään huumoria vielä pitkiksi ajoiksi. Muutamista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ilta oli lopulta onnistunut. Olen tosin hieman pettynyt, kun yo-lakki säilyi edelleen puhtaana...

Sunnuntaina kävelin Siwaan aikomuksenani ostaa ruokaa, mutta kun jono oli ulko-ovelle saakka, keräsin jonotuksen varrella suunnilleen kaikkea muuta kuin sitä, mitä tulin hakemaan. Illemmalla olikin lähdettävä uudelleen keskustaan, ja Mantun grillin makkaraperunat pelastivat nälkäisen bloggaajan.

Kyllästyinpä myös lopulta hiusten vaalennusoperaatioon ja ratkaisin asian värjäämällä kuontalon uudelleen mustaksi, kuinkas muutenkaan. Ei ne punertavanruskeat nyt niin kivat ois kuitenkaan ollu !