Aikaistettu sunnuntai

Eiliseen kuului yksi lempparitytöistäni, hieman liikaa viiniä, miesten hölmöilyjen päivittelyä, Kaija Koon Vapaa, KalPa-mies, hämärä keskustelu lempparibaarimikon kanssa, ilmiömäisiä tanssiliikkeitä ja ulos vasta valomerkin aikaan.

Tänään sen sijaan olen viettänyt aikaistettua sunnuntaita. Koko päivä lämpimän peiton alla, kynttilöitä, iso muki kahvia ja Gavin DeGraw'n Follow Through. Vaikka en ole saanut tänään mitään aikaiseksi, enkä ylipäätään tehnyt mitään, en koe että olisin hukannut koko päivän. Joskus on pysähdyttävä vain olemaan.

What a wonderful world

Viisi minuuttia sitten taivas oli synkeän harmaa ja TYKSin ylle kaartui sateenkaari. Nyt ikkunasta näkyy sinistä taivasta, muutama valkea pilvi ja auringossa kylpevät talot sekä puut. Äkkinäisiä mielialanvaihteluita, etten sanoisi.

Lokitki on bäkkii jakaa paskaa niskaan.

Toisin kuin JVG'n biisissä, täällä mun lemmikkivarikset on palanneet takaisin. Kesän yli siipiveikot pitivät majaa jossain muissa maisemissa, mutta nyt mun ikkunan takana olevien puiden oksat kelpuutetaan taas.

Ja miten postauksen otsikko liittyi mihinkään ? No, muutamana aamuna lintujen paluun on voinut päätellä myös keittiön ikkunasta.

Runotyttö

KUIN ODOTTAISIN TULEVAA PÄIVÄÄ

nyt huoneeni on tyhjä, orkideat puhdistavat ilmaa,

turussa (joka on kaikkialla) katselen parvekkeelta hautausmaata,

(jossa sinäkin, ompelet höyhentakkiin nappeja)

siellä jokainen yksin vietetty sekunti

on ansaittu, tupakoin ja ajattelen miten pitkään kestää hengittämättä

tai kuinka monta koiran vuotta voi hengittää

sinä ajattelit uida sorsapuiston lampeen (joka on täällä),

aurinko ja auringon uhri,

pieni tyttö suuressa maailmassa,

köynnöskasvien peittämässä ikkunassa,

hautausmaalla

entä vielä pieni promenadi quai d' orsaylla, vielä yksi elämä

miksi menettää se muualla kuin turussa tai pariisissa (minä olin turku)

Ville Hytönen, Kuolema Euroopassa -kokoelma

Turun Kirjamessuilla mua odotti Savukeidas Kustannuksen osastolla Ville Hytösen esikoiskokoelma Kuolema Euroopassa, jonka ostinkin runoilijalta itseltään. "Laitetaanko omistuskirjotus kanssa ?" Voi kyllä laitetaan. Mukaan tarttui samalta osastolta myös Ville-Juhani Sutisen Merkkihenkilön kuolema -kokoelma. En malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan !

Lukemisen sijaan nyt odottaisi pölyrätti ja imuri, huoh.

pure love.

Heeei, kiitti tästä vandaalit.

Peace & love. AAARRGH.

red cross.

Syksy tuli tuoden mukanaan piristystä kaipaavat yksiväriset lämpimät neuleet. Niiden myötä "löysin uudelleen" Antti Asplundin ristit. Tuskin kukaan muotiblogeja lukenut on päässyt välttymään näiltä - enkä voi sanoa etteikö ns. blogimainonta olisi aikoinaan omaankin ostopäätökseen jollain tasolla vaikuttanut.

Itselläni on kuvassa näkyvän punaisen lisäksi myös valkoinen risti. Ensimmäiseni, musta risti, koki karmean kohtalon noin vuosi sitten - murtui kahteen osaan. Mustaa ristiä oli helpoin käyttää, sillä se ei suurehkosta koostaan huolimatta erottunut vaatteistani niin paljoa kuin nämä värikkäät ystävänsä. En ole koskaan oikein tykännyt isoista ja näkyvistä koruista, jotka erottuvat asusta huutomerkkinä kymmenien metrien päähän.

Viimeisen viikon aikana kuvan punainen risti on luovinut tiensä suosikikseni. Se sopii erinomaisesti vaaleanharmaan oversize-neuleen ja villahuivin kaveriksi. Ehkäpä opin taas "kesätauon" jälkeen kulkemaan risti kaulassa.

pitsipuu - vihdoin valmis

Tämän parissa tuli vietettyä "jokunen tunti" - virkaten, tärkäten ja yhdistellen. Viimeiset kaksi viikkoa tuntuivat ylitsepääsemättömän lyhyiltä, mutta deadlinen koittaessa kaikki oli valmiina ja eilinen kuluikin Salon Tykkipuistossa puuta pukiessa. Käykäähän vilkaisemassa, jos liikutte Salossa ! Tämän olisi tarkoitus olla paikallaan syyskuun loppuun, vaan saa nähdä malttavatko yölliset kulkijat pitää näppinsä ja linkkarinsa erossa.

Kiitokset vielä muulle työryhmälle, me tehtiin se ! Jee !

Love you, nippuside.

"eksä vois joskus ostaa jotkut oikeet kengät" t. äiti

Pikaista päivitystä, hengissä ollaan ! Viimeisetkin ehjät kengät hajos, niin piti tänään käydä ostamassa uudet. Ajattelin kerrankin hieman pidemmälle ja ostin tuollaiset "syystennarit". Nuo on jotain villakangasta tms, joten vähän normi feikkiconsseja lämpimämmät. Josko nää kestäis siihen asti, että voi siirtyä maihareihin - jotka nekin alkaa vedellä viimeisiään...

Skills !

Syyskuun kaunein

Superkaunis pöllösormus, Gina Tricot.

No panic äiti, vasen nimetön kuvausrekvisiittaa.

Tekstiilejä taivasalla

Salossa syyskuu on tekstiilin kuukausi. Jokirannan varrelta löytyy tekstiilitaidetta - käykää katsomassa ! Näyttely on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuotta.

Oma savottani näyttelyn suhteen jatkuu vielä - meidän teos "julkaistaan" vasta tiistaina 06. syyskuuta. Palataan aiheeseen siis silloin.

Uusi laukku !

Kävin eilen kaverin kanssa kiertelemässä kauppoja, ja eräs laukku jäi mieleen kummittelemaan. Päätin miettiä asiaa yön yli ja päädyinkin kotiuttamaan sen koulun jälkeen (tarvitseekositäenääedesmainita) H&M'ltä. Itse laukun yhteydessä ajattelin, että voisi olla hyvä tilaisuus esitellä se sisältö, joka laukustani löytyy lähes aina. Näitä postauksia on nähty monissa blogeissa, joten minäkin kun muutkin.

Koskaan ei voi tietää, muuttuuko aurinkoinen keli yhtäkkiä rankkasateeksi, ja sateenvarjo kulkeekin matkassani lähes poikkeuksetta kaikkialle. Mukana on myös pieni muovipussi, jonka sisällä varjon voi sateen lakattua sujauttaa takaisin kassiin. Toki näiden vastapainoksi laukussa pyörivät myös aurinkolasit.

Huulirasva, hiuslenkit ja pinnit ovat must. Eihän näitä ilman vaan voi pärjätä. Läkerol-aski edustaa tässä tapauksessa purkkaa. Normaalisti mulla on vihreätä tai sinistä Jenkkiä, mutta purkat pääsi loppumaan enkä ole muistanut ostaa lisää. Pastilliaskin löysin autosta viimeksi vanhempien luona käydessäni ja se jäi laukkuun.

Särkylääkkeet kulkevat mukana kangaspussukassa, joka on "samaa sarjaa" aiemmin esiteltyjen penaalin ja kännykän suojakangaspussin kanssa.

Viimeisimpänä ne kaikkein tärkeimmät. Kalenteri, penaali, puhelin, nappikuulokkeet ja lompakko. Ennen en osannut käyttää kalenteria, mutta aloitettuani opinnot vuosi sitten, on siitä tullut tärkeimpiä mukana kannettavia asioita.

Näiden edellä nähtyjen lisäksi laukussa pyörii jälleen paljon kouluun liittyvää materiaalia. Vihkoja, kansioita, lankoja, virkkuukoukkuja, luonnoksia... Koska kaikkea ei aina voi kantaa olkalaukussa, ovat kangaskassit korvaamattomia. Niitä löytyy nurkista varmaan toistakymmentä. Hoksasin vasta kuvien oton jälkeen, että laukussani ei nyt ollut yhtään kangaskassia, mutta normaalisti niitäkin on siellä vähintään yksi - yllättäviä kauppareissuja varten.

Mitä te kannatte laukuissanne ?

Punainen

Kaveri kävi yllärivierailulla ja toi mukanaan jotain kivaa, kukan! Ei sitten kerrota kellekään, että se on peräisin alaoven viereisestä kukkalaatikosta, eihän? Maljakon virkaa toimittavan tuopin tarina on lähes yhtä kiehtova. Äiti kantoi sen mukanaan moottoripyöräreissulta. "Löysin ojasta, haluutko?"

Mekkotyttö to be ?

Käväisin hakemassa saapuneen H&M'n postipaketin, josta ainoana päädyin pitämään kuvan sinivalkoraitaisen mekon. Milloin pillifarkkutennaritytöstä tuli mekkotyttö ? 

Niin ja. Vaikka tämä tässäkin postauksessa esille noussut vaateketju on vilahdellut blogissa viime aikoina todella tiuhaan, ei tämä ole minkäänlainen maksettu mainos. :D

Koska pian on palattava kouluun.

Etsiskelin tänään keskustasta synttärilahjoja viikonlopuksi, ja Indiskassa vieraillessani löysin tieni jälleen kangaspussukoita sisältävän laatikon luo. Olen hyödyntänyt kyseistä laatikkoa jo kahdesti aiemminkin, laukusta löytyy jo lähinnä "baareilukäytössä" oleva vaaleanpunakukallinen rahapussi ja vihreäkukallinen puhelinta naarmuuntumiselta suojaava pussukka.

Tarkoituksenani oli hankkia vanhan penaalini tilalle samanlainen Marimekon klipsikiinnityspenaali mustavalkoraitaa värikkäämmässä kuosissa, mutta sopivan kokoiset penaalit olivat loppu. Sijoitin siis hieman vajaan kolme euroa kirkkaanoranssiin penaaliin, joka saa piristää koulupäiviäni ainakin siihen asti, että löydän mieleisen Marimekko-penaalin.

Penaalin kulmaa pääsivät koristamaan edellisessäkin penaalissa jo useamman vuoden ajan olleet pinssit. Yleensä tämänmoisissa pinsseissä on melko surkeat kiinnityssysteemit ja niitä häviää paidan rintamuksesta tai laukusta vähän väliä, mutta tämä kaksikko on saanut jonkinlaiset superkiinnitykset, eikä kumpikaan ole irronnut kertaakaan. En uskoakseni valehtele kovin paljoa, jos sanon että ne ovat olleet penaalissa lukion kakkoselta lähtien. Viitisen vuotta siis !

Maanantai saa tulla, olen valmistautunut !

Keisarinnan uudet vaatteet

Tämän H&M'ltä kotiutetun mekon kuvaaminen osoittautui todella hankalaksi. Sen lisäksi, ettei se naulapuulla roikkuessaan näytä kovinkaan erikoiselta, asettaa pieni yksiö omat haasteensa. Yritin kameran itselaukaisinta apuna käyttäen kuvata sitä myös päälläni, mutta siitä nyt ei ainakaan tullut mitään. Paljon nähnyt ja jo melko iäkäs PowerShottini taitaa todella alkaa pikkuhiljaa vetää viimeisiään, kun tarkentaminen on alkanut käydä äärettömän hankalaksi.

Lopulta ripustin vaatteen roikkumaan katosta ja tyydyin tulokseen. Mekko on kivempi päällä kuin kuvassa, uskokaa pois !

Mekon lisäksi mukaan lähti hieman hippityylinen kaulakoru, jossa ruskeassa nauhassa roikkuu kullanvärinen riipus. Hieman ylemmäs riipuksesta on solmittu toiselle puolelle kullanvärinen "helmi". Koru on simppeli ja konstailematon, mutta piristää mukavasti perustylsää arkiasua, johon ei tee mieli yhdistää mitään kovinkaan fiiniä.

Nauhassa ei ole takana lukkoa/solmua, vaan sen pituutta saa helposti säädettyä ja nauhojen päät jäävät niskaan roikkumaan - mukava yksityiskohta hiusten ollessa kiinni. 

Kuten tästäkin voi päätellä, bloggaajalla on ollut tänään hyvä päivä. Melko myöhäiseksi venynyt aamu alkoi hyvällä aamupalalla, keskustelulla mukavan ihmisen kanssa ja suorastaan loistavalla musiikilla. Lisäksi kaveri varmisti tulevansa perjantaina ensin tänne aloittelemaan ja siitä jatketaan sitten tutun bändin keikalle ja luultavasti baariin. Vaviskaa, Klubi ja Forte !

aina voi ikkunashoppailla vol. 2

Tylsän illan ratoksi jatkoin ikkunashoppailua vielä toisen kollaasin verran. Aiemman kesäisen kollaasin vastapainoksi vähän syksyisempää meininkiä - kohtahan se koulukin taas alkaa.

Myös nämä kaikki tuotteet ovat H&M'n valikoimista. Pari näistä päätyi jopa ihan ostoskoriinkin asti, esittelen niitä sitten myöhemmin, mikäli ne jäävät vaatekaappiini asumaan. Opiskelijabudjetilla ei tätä koko kokonaisuutta osteta, mutta onneksi kaapista löytyy jo valmiiksi jotain hieman vastaavaa, johon yhdistellä.

aina voi ikkunashoppailla

kaikki tuotteet H&M

Moi H&M. Mulle kelpais, miten ois ?

Salo Horse Show 2011

Olin täysin unohtanut, että Salo Horse Show järjestettiin jo heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, muistelin sen aiemmin olleen vasta elokuun puolella. Kaveri onneksi muistutti asiasta, ja lähdimmekin lauantaina katsomaan 140cm luokan sekä aina yhtä jännittävän Six Barin.

Six Barissa ei päästy aivan yhtä huimiin korkeuksiin kuin edellisvuonna (185cm), mutta viimeisellä kierroksella mukana olleet Sanna Backlund ja Tomas Kiviranta suorittivat kumpikin puhtaasti 175cm korkean pystyn ja tienasivat kumpainenkin 1000 euroa. Huh. Itseä huimaavat jo pienet ristikot, olen aika henkeen ja vereen kouluratsastaja...

Villipeto yökylässä.

Muutama viikko sitten Ilmari-kisu tuli vanhempieni Itä-Suomeen suuntautuneen moottiripyöräretken ajaksi hoitoon Turkuun. Alkuun oltiin vähän ujoa poikaa, mutta loppuviikosta saatettiin jo vähän relata ja retuuttaa pennusta asti mukana kulkenutta Kaveria (pehmolelukissaa).

ringringringringringbananaphone

Posti-Patella oli tänään varsin mieluisia tuomisia mukanaan, nimittäin saapumisilmoitus. Edellinen ihana pinkki Samsungini päätyi alkukesästä pitkäkyntisen haltuun ja seuraaja kotiutui lopulta tänään. Tämän väliajan sinnittelin kaverin vanhalla nokialaisella ja varmistuin entistä enemmän siitä, etteivät ne ole minua varten. 

Samsung Galacy Mini Chic White, i love you.

Pihaleikkejä

Olin jokin aika sitten muutaman päivän ajan vahtimassa/pitämässä seuraa siskontytöille siskon ollessa töissä. Meinasi vanhalta kunto loppua kesken, kun heräilyn ja aamupalan jälkeen lähdettiin useammaksi tunniksi ulos leikkimään ja hengaamaan. Perheen kissakin viihtyi talon lähellä olevassa leikkipuistossa meidän seurassa (eikä tehnyt tarpeitaan hiekkalaatikkoon, hoxhox).

Hiekkalaatikon reunalla tuli istuttua kolmen päivän aikana tunti jos toinenkin, hiekkalinnojen ja -kakkujen tehtailu tuntuu edelleen olevan pop, aivan kuin omassa lapsuudessanikin. Mieleen muistuteltiin myös vanhat tutut kengänheitot, maanvaltaukset, ruudun hyppelyt ja trampoliinilla pomppimiset.

Sain viimeisenä päivänä huomata, että olin oikeastaan ihan turhaan vahtimassa tyyppejä. Ehdin oleilla aamuisin yksin hereillä aina tunnin-pari, ja keskiviikko-aamuna torkahdin sohvalle luettuani muutaman luvun isän hyllystä lainattua sotaromaania. Yhdeksän maissa havahtuessani tytöt olivat jo keittiönpöydän ääressä aamupalalla... Ovat siis tosiaan melko hiljaisia ja rauhallisia tapauksia, normaalisti kuitenkin havahdun melko herkästi torkuilta hereille.

Hieman harmittaa, kun nyt asun näin kaukana kotikulmilta. Eihän tässä toki ole kuin noin 100 kilometrin välimatka, mutta ei maalla silti tule käytyä kovin usein. Onneksi on paljon yhteydenpitokeinoja.

Sä oot silkkii

 Muutamien tuntien päästä DBTL'n lavalla Raappana ja Jukka Poika, en malta odottaa !

PS. Blogissa on ilmeisesti jonkin aikaa ollut kommentointiongelmaa, mikä pitäisi nyt olla korjattu. Toivotaan, että pop up-kommentointi toimii niinkuin kuuluu ! :)

Syksyä ilmassa ?

Vaikka on vasta keskikesä, on alkanut jo tuntua syksyltä. Lomaa on jäljellä vielä kolmisen viikkoa, eikö kesänkin kuuluisi jatkua sinne asti ? Odotan koulun alkua jo ihan hyvillä mielin, näkee taas niitäkin kavereita ja saa jotain täytettä ja rutiinia päiviin. Vaikka lomailu ja myöhäiset aamut ovat varsin mukavia, ovat epäsäännöllinen elämä ja olematon päivärytmi myös rasittavia. 

Vaikka muutaman päivän olo onkin tuntununt raskaalta, uupuneelta ja syksyiseltä, aion ottaa loppulomasta ilon irti. Seuraavana ohjelmassa on keskiviikko DBTL'n merkeissä. Jo ajatus Jukka Pojasta ja Raappanasta keinuttaa. Ilta tulee jatkumaan jatkoklubin merkeissä keskustan "teinihelvetissä" kaverin bändin keikalla. Siitä seuraava etappi on selviytyä lauantaina Klubille indie-iltamiin, voi No Shame ♥.

Toivon loppulomalta vielä edes muutamia poutaisia, aurinkoisia päiviä, jotka voi viettää puistossa tai Aurajoen rannalla kirjojen kanssa. Vaikka kahvilahengailusta (kuvissa vuorossa Wiklund) onkin tullut varsin mukava ajantappokeino, olisi kesäpäivät kuitenkin mukavampi viettää ulkona. Kahvilat säilyttävät viehätysvoimansa läpi vuoden, pakkaskelit jokirannassa eivät innosta.

Puoli yksitoista illalla on ihan hyvä aika lähteä lenkille, eikö ?

kuvat © Markus K

hyvää syntymäpäivää, minä.

Vanhenemispäivä oli lauantaina ja tänään vieraillessani Raision Myllyssä töiden merkeissä, nappasin itselleni synttärilahjan isän antamilla rahoilla. En ole varma uskallanko aloittaa kirjan lukemista näin yötä myöten, saattaisi mennä aamuun asti...

ruisrock, rauha ja rakkaus

Kolme päivää aurinkoa, musiikkia, märkää ja mäkkisafkaa. Jjeeaa. Kuvaoksennus, ei mulla muuta. Rock on !

Pariisin Kevään ihanaihanaihana Arto

Paramore-basisti, me likes

Stam1na, Kaikka ja Hyrde !

Amorphis ja fiiiiiliss

Marry me, Raappana ?

Olavi Uusivirta

Moi Hyrdelle :)

Tätä jäi eniten ikävä, törrrrkeen hyvää !

Michael Monroe

Viikonlopun nuorimmat vierailijat ?

Bloggaaja ja uudet pleksit, jotka oli pakko hankkia lauantai-aamuna. Vanhat hajos hupss.