Tämän päivän ohjelmaan kuului aamulla junaan juoksemista, koulussa kerrankin tehokkaana oloa (kohta on loimi kangaspuissa !), pari tuntia sidosoppia, vaatteidenvaihtokäynti kotona ja kaupungille asioimaan sekä kahvittelemaan Suvin seurana. Cafe Brahen latte saattaa maksaa törkeän paljon, mutta on kyllä myös törkeän hyvää. Ei kaduta kupposeen tuhlatut eurot !
Koulusta kotiutuessani totesin rappioajan alkaneen. Aamun kiireessä ja laiskuuspuuskassa sänky jäi petaamatta, enkä ole tehnyt sitä vieläkään. Tietokonekin siirtyi iltapäivällä sänkyseuraksi keittiönpöydältä.
Kouluproggikset stressaavat tällä hetkellä melko paljon, kun monta suurta työtä kasautuu samaan ajankohtaan. Olenkin antanut itselleni tällä viikolla luvan iltaisin olla ajattelematta virkkaamista, paloturvallisia tekstiilejä, mattoa ja kuteiden hankintaa sen suuremmin, vaikka pitäisi. Ensi viikolla jaksan taas. Ihan varmasti.
Televisioni ei suostu näyttämään mitään kanavia, joten viihdykettä aamuisin ja iltaisin on antanut marketista halvalla joitain vuosia sitten hankittu "retroradio". Oikeastaan en ole edes kaivannut televisiota juurikaan. Yhtenä iltana tosin teki hirveästi mieli katsoa jotain. Todettuani muutamaan kertaan, että kanavat eivät vieläkään löydy, valitsin kiintolevylle tallennetuista pätkistä olympialätkää. Muistan tallentaneeni ottelun siksi, etten jaksanut yöllä herätä katsomaan, enkä ollut sitä kuitenkaan tuolloin katsonut. Miksei nyt siis ? Suomi vielä kaatoi Tsekit, joten pakko kai olla tyytyväinen.
Olen myös jo melkein päässyt yli kello puoli kahdeksan aiheuttamasta paniikista. "Voi ei salkkarit alkaa, telkkari auki !" Elämä jatkunee ilmankin. Ja aina on katsomo...
Loppuun vielä muutama kuva kotoa.
 | |
| Unohtaisin korut, jos ne eivät roikkuisi vessan naulassa. Uskottelen niiden myös tuovan omanlaistaan estetiikkaa muutoin niin ankeaan kopperoon... |
Pssst. Päivän otsikointi on törkeästi inspiraatiopuutteessa nyhdetty kaverilta.
"No sano mitä vaan, kirjotin mun päivästä ja telkkarittomuudesta !"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti