Runotyttö

KUIN ODOTTAISIN TULEVAA PÄIVÄÄ

nyt huoneeni on tyhjä, orkideat puhdistavat ilmaa,

turussa (joka on kaikkialla) katselen parvekkeelta hautausmaata,

(jossa sinäkin, ompelet höyhentakkiin nappeja)

siellä jokainen yksin vietetty sekunti

on ansaittu, tupakoin ja ajattelen miten pitkään kestää hengittämättä

tai kuinka monta koiran vuotta voi hengittää

sinä ajattelit uida sorsapuiston lampeen (joka on täällä),

aurinko ja auringon uhri,

pieni tyttö suuressa maailmassa,

köynnöskasvien peittämässä ikkunassa,

hautausmaalla

entä vielä pieni promenadi quai d' orsaylla, vielä yksi elämä

miksi menettää se muualla kuin turussa tai pariisissa (minä olin turku)

Ville Hytönen, Kuolema Euroopassa -kokoelma

Turun Kirjamessuilla mua odotti Savukeidas Kustannuksen osastolla Ville Hytösen esikoiskokoelma Kuolema Euroopassa, jonka ostinkin runoilijalta itseltään. "Laitetaanko omistuskirjotus kanssa ?" Voi kyllä laitetaan. Mukaan tarttui samalta osastolta myös Ville-Juhani Sutisen Merkkihenkilön kuolema -kokoelma. En malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan !

Lukemisen sijaan nyt odottaisi pölyrätti ja imuri, huoh.

pure love.

Heeei, kiitti tästä vandaalit.

Peace & love. AAARRGH.

red cross.

Syksy tuli tuoden mukanaan piristystä kaipaavat yksiväriset lämpimät neuleet. Niiden myötä "löysin uudelleen" Antti Asplundin ristit. Tuskin kukaan muotiblogeja lukenut on päässyt välttymään näiltä - enkä voi sanoa etteikö ns. blogimainonta olisi aikoinaan omaankin ostopäätökseen jollain tasolla vaikuttanut.

Itselläni on kuvassa näkyvän punaisen lisäksi myös valkoinen risti. Ensimmäiseni, musta risti, koki karmean kohtalon noin vuosi sitten - murtui kahteen osaan. Mustaa ristiä oli helpoin käyttää, sillä se ei suurehkosta koostaan huolimatta erottunut vaatteistani niin paljoa kuin nämä värikkäät ystävänsä. En ole koskaan oikein tykännyt isoista ja näkyvistä koruista, jotka erottuvat asusta huutomerkkinä kymmenien metrien päähän.

Viimeisen viikon aikana kuvan punainen risti on luovinut tiensä suosikikseni. Se sopii erinomaisesti vaaleanharmaan oversize-neuleen ja villahuivin kaveriksi. Ehkäpä opin taas "kesätauon" jälkeen kulkemaan risti kaulassa.

pitsipuu - vihdoin valmis

Tämän parissa tuli vietettyä "jokunen tunti" - virkaten, tärkäten ja yhdistellen. Viimeiset kaksi viikkoa tuntuivat ylitsepääsemättömän lyhyiltä, mutta deadlinen koittaessa kaikki oli valmiina ja eilinen kuluikin Salon Tykkipuistossa puuta pukiessa. Käykäähän vilkaisemassa, jos liikutte Salossa ! Tämän olisi tarkoitus olla paikallaan syyskuun loppuun, vaan saa nähdä malttavatko yölliset kulkijat pitää näppinsä ja linkkarinsa erossa.

Kiitokset vielä muulle työryhmälle, me tehtiin se ! Jee !

Love you, nippuside.

"eksä vois joskus ostaa jotkut oikeet kengät" t. äiti

Pikaista päivitystä, hengissä ollaan ! Viimeisetkin ehjät kengät hajos, niin piti tänään käydä ostamassa uudet. Ajattelin kerrankin hieman pidemmälle ja ostin tuollaiset "syystennarit". Nuo on jotain villakangasta tms, joten vähän normi feikkiconsseja lämpimämmät. Josko nää kestäis siihen asti, että voi siirtyä maihareihin - jotka nekin alkaa vedellä viimeisiään...

Skills !

Syyskuun kaunein

Superkaunis pöllösormus, Gina Tricot.

No panic äiti, vasen nimetön kuvausrekvisiittaa.